Media- ja informaatiolukutaidon perusteet: Viisi kysymystä mediaviestin tarkasteluun
Media- ja informaatiolukutaidon perusteet: Viisi kysymystä mediaviestin tarkasteluun
Kategoria
Puheenvuoro
Evaldas Rupkus
Kirjoittaja, kouluttaja ja projektijohtaja,
Saksa
28.06.2022
5 mins
Kuvaus
Media- ja informaatiolukutaidolla (MIL) ja nuorten tieto- ja neuvontatyöllä on jotain yhteistä – molemmilla pyritään ratkaisemaan valtavasti erilaisia asioita.
Media- ja informaatiolukutaito on varsin laaja erilaisten aiheiden kenttä, josta voit lukea ja kuunnella tarkemmin aikaisemmin julkaistusta artikkelista ja podcast-lähetyksestä (englanninkielinen). Nuorille suunnatuissa tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluissa työskentelevät nuorisotiedottajat käsittelevät vieläkin yleisluontoisempia nuorisotiedottamisen aiheita eikä kukaan, tietenkään, voi osata kaikkea. Tarvitsemme avuksi, erityisesti niille nuorille, joiden kanssa työskentelemme, käytännön työkaluja, joilla navigoida tässä laajassa tietoavaruudessa. Yksi perusasioista on kysymyspatteri, jonka avulla voidaan analysoida melkein kaikkia mahdollisia mediaviestejä - olipa kysymyksessä kirja, sosiaalisen median keskustelupalstalle lähetetty viesti, radio-ohjelma, video tai mainos.
Analysointi kokemusoppimisen osana
Kriittistä ajattelua käytetään usein media- ja informaatiolukutaidon synonyymina. Media- ja informaatiolukutaito koostuu useista erilaisista taidoista ja yksi näistä on kriittisen ajattelun taito - kyky kyseenalaistaa ja analysoida. Median luonteen vuoksi analysointi on yksi tärkeimpiä työkaluja, joilla media- ja informaatiolukutaidon osaamista voi kehittää. Nuorisotyöntekijät tietävät hyvin, että non-formaali oppiminen ja kokeellisen oppimisen malli ovat erittäin tehokkaita tekemällä oppimisen tapoja. Tästä johtuen päädymme edelleen analysoimaan mediatuotteita, vaikka keskittyisimme media- ja informaatiolukutaidon opetuksessa näiden tuotteiden luomiseen. Tai, kuten Kolb asian ilmaisee, pohtimaan kokemusta ja vetämään siitä johtopäätökset, jolloin kokeellisen oppimisen kehä käynnistyy.
Erilaiset mallit, sama päämäärä!
Onnistunut ja merkityksellinen analyysi vaatii ohjausta.Prosessin jäsentämiseen voidaan käyttää yksinkertaista kysymyssarjaa. Me kaikkihan tunnemme 5W1H-säännön (What? Who? Where? When? Why? How?), jota käytetään tiedonkeruussa, ongelmanratkaisussa ja uutisten kirjoittamisessa. Media- ja informaatiolukutaitokasvatuksella on pyritty useaan otteeseen samankaltaisiin tuloksiin. Toistaiseksi vielä on hyvin vähän mitään niin tiivistä, että se saataisiin mahtumaan neljään kirjaimeen. Tarkastellaan kuitenkin muutamaa esimerkkiä mahdollisista media- ja informaatiolukutaitokasvatuksen kysymyksistä.
Yhdysvaltalainen Medialukutaidon keskus on julkaissut 5 key questions of Media Literacy (2005), joka perustuu medialukutaidon ydinkäsitteisiin. Jokainen mediaviesti rakennetaan käyttämällä erityistä luovaa kieltä, jonka eri ihmiset kokevat eri tavalla. Kaikkein tärkeintä on, viiden ydinkäsitteen mukaan, että “medioissa on sisäänrakennettuja arvoja ja mielipiteitä” ja ne on organisoitu “keräämään voittoa ja/tai saamaan valtaa”. Nämä hyvin lyhyet ja ytimekkäät käsitteet voivat toimia hyvänä yhteenvetona mediaviestin tarkastelun jälkeen.
Nuorten tieto- ja neuvontatyö on liittänyt media- ja informaatiolukutaidon osaamisen ääriliikkeitä ja radikalisoitumista ehkäisevään työhönsä. ERYICA yhdessä jäsentensä kanssa on julkaissut teoksessa "Liaisons - Toolkit for preventing violent extremism through youth information" laajan kappaleen media- ja informaatiolukutaidosta sekä yksityiskohtaiset menetelmäkuvaukset. Yksi niistä on “Mediakasvatuksen kuusi ulottuvuutta”. Eri ulottuvuudet käsittävät tuottajat, kielen, teknologian, edustuksen, yleisön sekä asiakirjaluokan. Nähtävissä on monia rinnakkaisuuksia viiteen ydinkäsitteeseen, joskin ulottuvuuksien soveltaminen voi olla haastavampaa, koska analysoinnin mahdollistavat konkreettiset kysymykset eivät seuraa jokaista ulottuvuutta.
Viisi kysymystä, jotka tulee kysyä
Vähän aikaa sitten tehty käytännönläheinen ydin- tai avainkysymysten päivitys puolestaan löytyy DW Akademien "A Practical Guidebook for Trainers" -julkaisun viimeisimmästä painoksesta. Kirjoittajat noudattavat viiden avainkysymyksen periaatetta ja tarjoavat meille vuorovaikutusmenetelmän ja hyödyllisen tehtäväpaperin, jonka voi antaa omalle ryhmälleen. Mediaviestit voidaan analysoida viiden kysymystyypin avulla. Ensinnäkin kirjoittaja - kuka on luonut viestin ja mistä me sen tiedämme? Toiseksi formaatti, eli esityksen muoto - mikä vietissä kiinnittää huomiota ja millaisilla luovilla tekniikoilla siihen on pyritty? Kolmanneksi yleisö - kuka on kohdeyleisönä? Miten erilailla eri ihmiset saattavat ymmärtää tämän viestin? Neljäs noudattaa sisältöanalyysia: Millaista elämäntapaa, arvoja, mielipiteitä tämä viesti edustaa? Mitä on jätetty pois? Mikä on yleinen maailmankuva?
Jos aikaa on vain yhdelle kysymykselle...
Viidentenä DW Akademien oppaassa on kysymys tarkoituksesta. Miksi tämä viesti lähetetään? Kuka siitä hyötyy? Kuka siitä maksaa? Näistä viidestä kysymyksestä tämä on ehkä se tärkein. Siitä näkee, mikä motivoi kirjoittajaa tai järjestöä viestin kirjoittamiseen. Jos käsittelee neljä edeltävää kysymystä ensin, löytää vastauksen perustellummin ja helpommin, mutta jos on priorisoitava, voi yrittää pelkän miksi-kysymyksen avulla.
Podcastissa, jossa Koordinaatin erityisasiantuntija Mika Pietilä ja media- ja informaatiolukutaidon asiantuntija Evaldas Rupkus tarkastelevat eteläafrikkalaista sosiaalista mainosta , selviää konkreettisesti, miten nämä kysymykset toimivat.
Analyysin sisällyttäminen osaksi toimintaa
Ensinäkemältä media-analyysi ei ehkä vaikuta nuorten mielestä kaikkein viihdyttävimmältä toiminnalta. Siksi meidän tehtävänämme onkin sisällyttää se media- ja informaatiolukutaidon opettamiseen kiinnostavalla ja käytännöllisellä tavalla. Aloitetaan tarkastelemalla merkityksellisiä tekstejä. Tai vielä parempi - tarkastellaan sellaista sisältöä, jonka nuorten ryhmä on varmasti nähnyt (esimerkiksi sosiaalisen median vaikuttajia tai sivustoja, jota ryhmän jäsenet seuraavat) tai on jopa itse luomiaan sisältöjä. Ehkäpä yhdessä analyysin viitekehyksessä mainittu laaja aivoriihi ei välttämättä ole isossa ryhmässä kovin hauskaa, mutta tehoaivoriihi (jokaisella osallistujalla on minuutti aikaa vastata kysymykseen ennen seuraavaa) tai World Cafe -työskentely voisi olla mukava vaihtoehto.
Valitsitpa minkä mallin tahansa, tärkeintä on selittää, mitä tarkoitamme, kun kehotamme nuoria “ajattelemaan kriittisesti”. Nuorille on annettava käyttökelpoiset ja yksinkertaiset kysymykset, joihin voidaan palata, kun seuraavan kerran dis- tai misinformaatiota tulee vastaan. Kun tarkastelemme mediaa tällä tavalla, käy selväksi, ettei kaikki ole totta eikä luotettavaa tietoa. Opimme tekemään kysymyksiä, jotta ymmärtäisimme.
"Misinformaatio on sitä, kun jaetaan väärää tietoa, mutta ei tarkoiteta pahaa" – tätä tapahtuu melko usein ihmisille, jotka jakavat väärää tietoa sosiaalisen median kanavillaan ajattelematta sitä.
"Disinformaatio on sitä, kun tietoisesti jaetaan vääriä tietoja vahingoittaakseen", esimerkiksi manipuloivia kertomuksia, tosiasioita tai propagandaa. Tämä tehdään yleensä organisoidusti.
"Malinformaatio on sitä, kun aitoa tietoa jaetaan haitan aiheuttamiseksi, usein siirtämällä yksityisenä pysyväksi tarkoitettua tietoa julkisuuteen", esimerkiksi julkaistaan jonkun henkilön seksuaalista mediasisältöä sisältävä viesti tuhotakseen kyseisen henkilön ura.
Nuorten tieto- ja neuvontatyössä tuetaan nuorten digitaitojen kehittymistä. Nuorten media- ja informaatiolukutaidon edistäminen on ydinasioita nuorten parissa tehtävässä tieto-, neuvonta- ja
Oletteko joskus katselleet nuorten kanssa somevideoita ja pohtineet niiden todenperäisyyttä? Tai oletko joskus auttanut nuoria heidän omien mediatuotostensa tekemisessä? Opetellut ehkä ottamaan
Pyydän usein media- ja digitaalista lukutaitoa käsittelevän kurssini aluksi opiskelijoita kertomaan esimerkkejä valeinformaatiosta, johon he ovat törmänneet verkossa. Kysyn myös, mistä he ovat
Pysy ajan tasalla Koordinaatin osaamiskeskuskuulumisista