Yhdessä parempia palveluja nuorille

Kun aloitin työt Kohtaamossa kolme ja puoli vuotta sitten, puhuttiin Ohjaamoista, joita tulee suurimpiin kaupunkeihin ehkä 15-20 kappaletta. Puhuttiin viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja yhden luukun palveluista. Reilussa kolmessa vuodessa on tapahtunut paljon. Ohjaamoja on pian jo 60 ja lisää on tulossa. On isoja kaupunkeja, maaseutumaisia kuntia ja pienten kuntien yhteenliittymiä. On niitä paikkoja, joissa palvelua saa yhdeltä luukulta sekä niitä, joissa luukkujen määrän sijaan haasteena on pikemminkin ollut niiden puute. On kaupunkeja, joissa palveluja on niin paljon, etteivät tekijät tunne toisiaan, ja kuntia, joissa nuorisotyöntekijät tuntevat jolleivat kaikkia, niin ainakin ison osan kunnan nuorista. Alusta alkaen on puhuttu Ohjaamojen erilaisuudesta, paikallisuudesta ja siitä, että tämä ei ole konsepti, joka on monistettavissa sellaisenaan naapurikuntaan.

Yhteistyötä, mutta miten?

Omassa työssäni saan kiertää Suomen kuntia ja tavata niissä toimivia nuorten palvelujen ammattilaisia. Haasteita on kaikkialla, mutta niiden syyt, muodot ja koot vaihtelevat. Jokainen alue kehittää nuorten palveluja omista lähtökohdistaan. Toisaalla Ohjaamoon palvelujen kokoamiselle on todellinen tarve, jottei nuori hukkuisi palveluviidakkoon. Toisaalla Ohjaamo on ennen kaikkea tapa tiivistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Jossain toivotaan Ohjaamon myötä saatavan kuntaan sieltä karanneita palveluja, jossain on ruvettu miettimään koko palvelurakennetta uudelleen. Olivatpa syyt mitkä tahansa, niin yhteistyön lisääminen on aina paikallaan. Jo pelkästään toisiin tutustuminen voi edistää nuorten parempia palveluja.

Kunnissa vieraillessa on aina ilo nähdä kuinka motivoituneita toimijat ovat oman alueensa ja työnsä kehittämiseen. Todella harvoin, jos koskaan, kukaan sanoo ettei yhteistyön tiivistämiselle ole tarvetta. Yhteistyön muodot ja tavat ovat sitten kokonaan toinen tarina. Joskus käy niinkin, että ajatus muuttuu ja jalostuu matkalla. Oman kunnan Ohjaamosta saatetaan siirtyä rakentamaan alueellista mallia. Samalla mietitään miten tieto- ja neuvontatyötä voisi omassa kunnassa kehittää. Etsitään uusia ratkaisuja, uusia kumppaneita ja uusia toimintatapoja. Viiden Ohjaamon sijaan saatetaan lähteä kehittämään yhtä kiertävää mallia, pop up -toimintaa ja lisätä esimerkiksi tiedotusta vaikkapa kirjaston yhteyteen. Samalla toimijat tulevat tutuiksi ja ylipäätään tunnistetaan mitä palveluja kunnassa on tarjolla.

Verkostoista voimaa ja vertaistukea

Usein huomaan ajattelevani, että palveluja meillä tässä maassa kyllä riittää. Palvelut vain ovat syystä tai toisesta etäällä toisistaan. Ja sitä etäisyyttä ei muuten mitata metreissä. Se, että palvelut tuodaan saman katon alle, ei vielä riitä. Se on vasta alku. Aina kuitenkaan sitäkään ei tarvita, toisinaan tarvitaan juuri sitä. Tarvitaan myös tutustumista ja vuoropuhelua, yhdessä tekemistä ja jakamista. Tarvitaan yhteistä näkemystä ja yhteistä kieltä. Ennen kaikkea tarvitaan luottamusta.

Tällä hetkellä kehitetään paljon. Sote- ja maakuntauudistuksia ei tarvita edes mainita, ilman niitäkin on isoja muutoksia ilmassa. Rakenteelliset muutokset tuovat kuitenkin oman merkittävän lisänsä. Tässä tilanteessa yhteistyön merkitys on entistä suurempi. Kannattaa muistaa, että sama myllerrys käy muuallakin. Verkostoista saa vertaistukea, ahdistuksen lievitystä ja uusia ideoita. Siksikin kannattaa seurata eri foorumeiden keskusteluja ja osallistua tapahtumiin. Toisiaan kannattaa myös käydä kurkkimassa aidan toiselle puolen. Yhdessä voimme rakentaa parempia palveluja nuorille.

Tuija Kautto
Projektisuunnittelija
Kohtaamo-hanke