Monialaiset verkostot - yhteisen työn kulmakiviä

Nuorisotyö ja sen rakenteet ovat muuttuneet parin viimeisen vuoden aikana merkittävästi, ja ne ovat yhä muuttumassa. Pysymmekö muutoksissa mukana? On tärkeää, että nuorisoalan toimijat huomaavat muutokset ja ymmärtävät niiden merkityksen. Ensisijaisen tärkeää on myös se, että toimijat muuttuvat itse ja ovat valmiita muuttamaan yhteistyöllisiä toimintatapojaan.

Monialainen yhteistyö nuorisoalalla Suomessa on ollut mielenkiinnon, keskustelun ja toiminnan kohteena jo muutamia vuosia. Erityisen kiivasta keskustelua on käyty tänä keväänä ja syksynä. Nuorisolain velvoittamana ja viimeistään Ohjaamoiden vahvistettua asemaansa yhtenä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden tarjojana on monialainen yhteistyö konkretisoitunut osaksi eri toimijoiden työtä. Myös vuoden alussa valitut uudet nuorisoalan osaamiskeskukset ovat tuoneet uusia näkökulmia keskusteluun.

Mitä monialainen työ on?

Monialainen yhteistyö viittaa ensisijaisesti eri hallinnonalojen väliseen yhteistyöhön (Ursin, 2013). Monialaisuudessa työn lähtökohtana ovat asiakaslähtöisyys, tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen, vuorovaikutustietoinen yhteistyö, rajojen ylitykset ja verkostojen huomioiminen sekä hyödyntäminen (Kontio, 2010). Tämän lisäksi keskeisinä tekijöinä monialaista yhteistyötä rakennettaessa voidaan nähdä verkostoituminen, tiedon organisointi ja käyttö, nuorten ohjaaminen ja matalan kynnyksen palvelupisteet (Kuure, 2016). Monialaista ja -ammatillista työtä tehdään sekä laajoissa, valtakunnallisissa verkostoissa että tiiviissä työyhteisöön rakentuvissa verkostoissa, kuten matalan kynnyksen palvelupaikoissa Ohjaamoissa.

Monialaiset yhteistyöverkostot ovat nuoren etu, koska niissä hänen asiansa tulee todennäköisesti käsiteltyä riittävän laajasti. Tämä helpottaa löytämään nuoren tilannetta parhaiten tukevat toimintatavat. Monialaiset yhteistyörakenteet voivat olla jatkuvia tai tarpeen mukaan käynnistettäviä. Niiden avulla yhdistetään jo olemassa olevat tiedot nuoresta, luodaan yhteinen tavoite ja kannatellaan nuorta hänen polkunsa vaikeimmissa vaiheissa. (Kontio, 2010; Nuoperi 2013.)

Monialaisen työn haasteet

Käytännön työ on osoittanut, että monialainen työ ei ole aina ongelmatonta. Parhaimmillaan se on sujuvaa, moniammatillista, tuloksellista ja ihmisille merkityksellistä, toisinaan taas tahmeaa, jolloin ihmiset jähmettyvät verkostojen määrästä ja niihin liittyvästä tiedon tulvasta. Syyt jäsentymättömälle verkostoyhteistyölle voivat olla moninaiset:

  • verkoston merkitystä ei ymmärretä
  • verkoston jäseniä ei tunneta
  • omaa roolia verkostossa ei ymmärretä
  • yhteiset tavoitteet ovat epäselviä
  • toimintaan ei sitouduta
  • toimijat eivät tunne toisiaan, toistensa työn tavoitteita eivätkä kohderyhmiä
  • yhteinen koordinointi puuttuu.

Kohtaamo järjesti yhteistyössä Koordinaatin ja Valtakunnallisen työpajayhdistyksen (TPY) kanssa aiemmin syksyllä Parempia palveluja nuorille –kiertueen Helsingissä, Oulussa ja Kuopiossa. Kiertueen tarkoituksena oli kartoittaa verkostoyhteistyön yhdyspintoja alueittain. Kiertueesta jäi kuitenkin tunne, että tietoa yhteistyöverkostoista ja ylipäätään verkostoista ja niiden toiminnasta puuttuu. Kuka tekee mitä, kenen kanssa ja milloin? Keskeinen kysymys on myös se, miksi monialaista yhteistyötä ylipäätään tehdään tai tulisi tehdä.

Samankaltaisia huomioita monialaisen verkostoyhteistyön solmukohdista on tehty aiemminkin. Koordinaatti on tehnyt monialaista verkostoyhteistyötä arviointiin, laatuun, ohjaukseen ja verkkotyöhön liittyen mm. Nuorisotutkimusseuran, Nusuvefon, TESSU-projektin ja Kohtaamon kanssa, joten näkemyksemme aiheesta ovat hyvin konkreettisia ja monen äänen sanoittamia. Myös Koordinaatin ohjelmaosuus monialaisista verkostoista vuoden 2018 Allianssi-risteilyllä osoitti, että haasteet ovat kaikille tuttuja.

Kohti toimivaa monialaista yhteistyötä

Nykänen ym. (2007) erottavat moniammatillisesta tai -alaisesta työskentelytilanteesta neljä osatekijää, jotka vaikuttavat siihen, miten toimiva monialainen työympäristö muodostuu:

  1. osallistujien erilaisuus; monialaisessa yhteistyössä henkilöillä on usein erilainen arvomaailma, terminologia ja ajattelutapa. Heidän taustaorganisaatioissaan ovat erilaiset toimintakulttuurit ja johtamiskäytännöt. Monialaisessa yhteistyössä tämä pitäisi pystyä kääntämään voimavaraksi.
  2. moniammatillinen rajapinta eli oppimisen tila; rajapinta on nähtävä tasavertaisen kohtaamisen paikkana, jossa jaettu ymmärrys ja asiantuntijuus aktiivisesti syntyvät. Tämä on uuden tiedon tuottamisen näkökulmasta monialaisen yhteistyön kulmakivi.
  3. moniammatillinen tieto ja tarjoumat; moniammatillisen yhteistyön ydin on yhteiseksi koettu ja jaettu tieto. Usein toiminnan ytimessä on hiljainen tieto, joka tulee näkyväksi tarjoumissa. Tarjoumat ovat puhujan tarinoita kokemuksestaan esimerkiksi monialaisessa yhteistyössä. Niinpä avoimuus kohdata tarjoumia on moniammatillisen yhteistyön ydin ja johtaa hedelmälliseen dialogiin jäsenten välillä
  4. kommunikaation rakentuminen ja dialogi; monialaisessa yhteistyössä syntyvä vuorovaikutus ja dialogi edellyttävät oman osaamisen jakamista koko monialaisen yhteistyöverkoston hyödyksi ja asiakkaiden käytettäväksi. (Ursin, 2013.)

Myös Helander ja Pukkila (2018) tarjoavat elementtejä toimivan monialaisen yhteistyön rakentumiseksi. Heidän mukaan toimivan monialaisen yhteistyön elementit, erityisesti Ohjaamoympäristössä, ovat toimiva vuorovaikutus, hyvinvointia tukeva työyhteisö ja onnistunut organisoituminen. (Helander & Pukkila, 2018.) He nostavat onnistuneen monialaisen yhteistyön esteiksi mm. luottamuksen puutteen, liian vahvat asiantuntijaroolit ja omat, vahvat käytänteet ja toimintatavat. Nämä ovat varmasti relevantteja näkökulmia myös Ohjaamoympäristöjen ulkopuolella, laajemmissa monialaisissa verkostoissa.

Monialaista yhteistyötä on käsitelty monissa foorumeissa ja haasteet ovat kaikille yhteneväiset. On aika siirtyä yhdessä konkretiaan. Tarvitsemme yhteisiin tavoitteisiin tähtäävät suunnitelmat ja yhdessä sovitut toimenpiteet, joilla monialaisten verkostojen solmukohtia päästään avaamaan ja kehittämään työtä toimivammaksi.

Ratkaisuja monialaisen työn haasteisiin

”Nuorten hyvinvoinnin palvelujärjestelmän kehittämisessä ydinkysymys on, kuinka hyvin palvelujärjestelmä kykenee vastaamaan nuorten todellisiin ongelmiin”. (Kuure, 2016). Tämä ajatus nousee keskiöön myös etsittäessä ratkaisuja monialaisen työn haasteisiin.

Yleisiä monialaisen yhteistyön haasteita ja ratkaisuehdotuksia on koottu yhteen jo Opit käyttöön -hankkeen aikana (2011-2013). Monialaisen ja moniammatillisen yhteistyön haasteita ja toimintatapoja - 10 prinsiippiä, on esitetty seuraavassa:

  1. Asenteet ja molemminpuolinen luottamus
  2. Kätketyt motiivit
  3. Kaikkien täytyy voittaa
  4. Yhteistyö vaatii erilaisia foorumeita
  5. Yhteistyö vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä
  6. Yhteistyö vaatii jatkuvuutta henkilösuhteissa
  7. Osapuolten on tunnistettava oma roolinsa ja pitäydyttävä siinä
  8. Kieliongelmia ei saa väheksyä (on siedettävä sitä, että ei ymmärrä eikä osaa selittää ymmärrettävästi asiaansa).
  9. Mukana olevien henkilöiden mandaatti
  10. Poliittiset päättäjät osoittavat prioriteetit. (Kuure & Lidman 2014.)

On myös kysymyksiä, joihin tulee yhteisesti etsiä vastaukset ja ratkaisut.

  • Miten monialainen yhteistyö toteutuu käytännössä?
  • Kenen lähtökohdista monialaista yhteistyötä tehdään? Onko se vain lakiin linjaava ohjenuora vai onko tarve ja tahtotila kirjattu organisaatioiden omiin strategioihin ja toimenpidesuunnitelmiin?
  • Onko monialainen yhteistyö muuttanut toimintatapoja tai palveluiden järjestämistä?
  • Onko monialainen yhteistyö tuonut lisäarvoa palveluihin nuorten näkökulmasta?
  • Miten monialaisen yhteistyön vaikuttavuutta ja vaikutuksia mitataan ja arvioidaan?
  • Millaisia rooleja meille annetaan monialaisessa yhteistyössä vai otammeko itsellemme roolin, joka meistä tuntuu sopivimmalta?
  • Kenen toimesta ja mandaatilla toimitaan? Tarvitaanko annettuja mandaatteja ylipäätään?  

Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole, mutta keinot löytyvät varmasti. Hyviä, toimivia esimerkkejä on olemassa muun muassa paikallisella tasolla. Lähtökohta ratkaisuille on, että tarkastelemme toimintaamme ja yhteistyöllisiä tavoitteitamme kriittisesti. Mikä on motivaatiomme ja tahtotilamme tehdä yhteistyötä? Yhteistyö tarkoittaa paljon muutakin kuin yhteen kokoontumista. Meidän tulee olla avoimia jakamaan tietoa ja omaa osaamistamme. Se tarkoittaa myös sitä, että olemme valmiita oppimaan toisilta.

Yksi osa ratkaisua on tieto-, neuvonta ja ohjausosaamisen vahvistaminen kaikkien niiden kohdalla, jotka työskentelevät nuorten kanssa. Tämä ratkaisuehdotus pohjautuu Anu Gretschelin (2017) Koordinaatille toteuttamaan selvitykseen. Alueellinen lähitukipalvelu (ent. aluekoordinointi) mahdollistaisi entistä suunnitelmallisemmin järjestetyn tuen myös kunnallisen nuorisotyön ulkopuolisille toimijoille. Kaikki nuorten parissa työskentelevät tarvitsevat tieto-, neuvonta- ja ohjausosaamisen vahvistamista sekä tukea pysyäkseen ajan tasalla nuorten elämään liittyvässä tiedossa. (Gretschel 2017.)

Haastamme kaikki monialaisissa verkostoissa työskentelevät yhteisesti pohtimaan ja jakamaan ajatuksensa siitä, miten voisimme vielä paremmin ja konkreettisemmin edistää monialaisten verkostojen yhteistä työtä ja siten vielä paremmin saavutettavissa olevia palveluita nuorille.

Toivotamme hyvää Nuorisotyön viikkoa ja hyvää yhteistä työtä kaikille!

Jaana Fedotoff, Koordinaatin kehittämispäällikkö
Kristiina Anttila, suunnittelija

Lähteet

Gretschel, A. 2017. Nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinoinnin roolin tutkimuksellinen tarkastelu - Aluekoordinaattoreiden näkökulma.
Helander, J. & Pukkila, P.  2018. Mistä syntyy onnistunut monialainen yhteinen työ? MOODI18-esitys.
Kontio, 2010. Nuoperi - Sanastoa. Monialainen (yhteistyö).
Kuure, T. & Lidman, J. 2014. Yhteisellä työllä parempaa.
Ursin, J. 2013. Monialainen yhteistyö ja sen arviointi nuorisopalveluissa.