Huoleton olo äänestämällä?

”Päästäkää meidät äänestämään, vaikka eri tavalla, kuin aikuiset, mutta päästäkää äänestämään! On hirveää katsoa vierestä!”

Pelastakaa lapset -järjestö on julkaissut raportin, jossa on kartoitettu lasten ajatuksia tulevaisuuden Suomesta. Valtaosa reilusta 500 vastaajasta oli yläkouluikäisiä. Vastaajat kokivat mahdollisuutensa vaikuttaa päätöksentekoon nyt tai tulevaisuudessakaan olemattomiksi. Vaikka vastaajien nuori ikä selittää toki osin kokemusta vaikuttamisen vaikeudesta, oli huolestuttavaa lukea arveluja siitä, että tulevaisuudessa yksilön on vieläkin vaikeampi vaikuttaa. Kyselyyn vastanneet lapset korostivat erityisesti tunnetta siitä, että lasten näkemyksiä ei oteta riittävän vakavasti. Me aikuiset oletamme lasten mukaan näiden mielipiteiden muuttuvan, kunhan lapset vain varttuvat aikuisiksi. Vastauksissa oli mukana myös kuvauksia aikuisten vähättelevistä reaktioista vaikuttamishankkeissa. Tunteeseen voi liittyä vastaajien huoli päättäjien liian lyhytnäköisistä päätöksistä, joiden tulevaisuuden vaikutukset voivat olla ennakoimattomia. Eräs vastaajista ilmaisi tämän nasevasti: ”Nuorten ääni ei kuulu nykyajan politiikassa tarpeeksi tehdäkseen minulle huolettoman olon.”.

Yhdeksi ratkaisuksi lapset esittivät äänestysmahdollisuuksien ja -muotojen kehittämisen. Äänioikeusikärajan lasku, samoin kuin kansalaisaloiteikärajan laskeminen, voivat olla mahdollisia ja nämä teemat ovat lähellä, kun valtioneuvostossa päivitetään demokratiapoliittista ohjelmaa. Voisiko äänioikeusikärajan laskua ajatella tehtäväksi asteittain ja aloitettavan kuntatasolta? Olisiko mahdollista, että kunnallista kansanäänestystä hyödynnettäisiin aktiivisemmin ja niin, että viisitoista vuotta täyttäneet nuoret taatusti tietäisivät lain suomasta mahdollisuudesta allekirjoittaa aloite kunnallisesta kansanäänestyksestä?

Viimeisestä valtiollisesta kansanäänestyksestä on kulunut lokakuun puolivälissä neljännesvuosisata. Silloin Lukiolaisten liitto ajoi kuusitoistavuotiaille äänioikeutta kansanäänestykseen Suomen EU-jäsenyyteen. Nuoret vetosivat aloitteessaan siihen, että kyse on pitkälle tulevaisuuteen ulottuvasta kansallisesta päätöksestä. Nuoret eivät edes toivoneet yleisen äänioikeuden alentamista, vaan vain mahdollisuutta osallistua äänestykseen. Eduskunnan keskustelupöytäkirjoista voi lukea mitä erilaisempia perusteluja vastustaa esitystä. Salissa kuultiin ajatuksia siitä, miten nuoret ovat manipuloitavissa tai miten heillä ei voi olla perusteltuja näkemyksiä aiheesta. Joukko kansanedustajia puolusti aloitetta. Nämä kansanedustajat perustelivat aloitteelle myönteistä tulosta, kun se oli nuorten omaehtoisesti laatima. Harmillisesti tämä historiallinen hetki menetettiin. Toki istuntosalissa muistutettiin, että Suomi olisi ollut nuorten aktivoimisessa etujoukoissa, mikäli EU-jäsenyysäänestyksessä olisi annettu 16-vuotiaille ääni.

Nuorten ideoiden ja näkökulmien huomioiminen päätöksenteossa sekä kunnallisella että valtiollisella tasolla on varsin hyvin säädetty ja nämä asiat ovat lain turvaamia. Asenteet voivat olla myönteisiä, mutta menetelmät kuulemisen ja osallistumisen osalta puuttuvat. Lisäksi nuorilla on vaikeuksia saada omia teemojaan yhteiskunnallisen keskustelun tai päätöksenteon agendalle. Yhteiskunnallisten teemojen saaminen päätöksenteon agendalle koskettaa nuorten lisäksi monia muitakin kansalaisryhmiä.

Opinkirjo ja Koordinaatti ovat yhdessä kokeilleet, miten Nuortenideat.fi-sivustoa voitaisiin hyödyntää osana kouluopetusta. Kokeilussa kävimme lyhyesti kyseessä olevan kunnan päätöksentekorakennetta hallintokuntineen läpi, annoimme mallin, miten löytää ryhmässä kunnassa aihe, joka vaatii nuorten mielestä muutosta sekä rohkaisimme nuoria keskustelemaan ideastaan kunnan virkamiesten kanssa samalla kun idea oli Nuortenideat.fi-sivustolla esittelyssä. Oppina saimme sen, että vaikuttamisprojekti kannattaa käynnistää kurssin alussa ja palata siihen kurssin loppupuolella, jotta ajallinen kesto projektille saadaan riittävän pitkäksi. Kunnallinen vaikuttaminen ja oikea tekeminen ei onnistu siten, että yhdellä kaksoistunnilla ideoidaan ja tehdään aloite, vaan oppijat hyötyvät siitä, mikäli asiaan voidaan palata. Samalla nuorille valottuu edes hieman realistisemmin vaikuttamisen aikajänne. Pilotissa käytetyt materiaalit on koottu Opinkirjon sivuille materiaaliosioon nimellä Teemakokonaisuus: Kuntavaikuttaminen käytännössä. Nuortenideat.fi opetuksen työvälineenä.

Tiina Karhuvirta, erityisasiantuntija, Kehittämiskeskus Opinkirjo.

Kirjoittaja kehittää työkseen lasten ja nuorten osallisuus- ja demokratiakasvatukseen liittyviä toimintoja.

 

Lähteet:

Pelastakaa Lapset (2019). Turvallinen, ympäristöystävällinen ja tasa-arvoinen – lasten näkemyksiä tulevaisuuden Suomesta. Lapsen ääni 2019: Tulevaisuuden Suomi.

Eduskunnan istuntopöytäkirjat 31.5.1994, 16.6.1994 ja 21.6.1994.