Informaali oppiminen tieto- ja neuvontapalveluissa

Nuorisotyössä käytetään käsitteitä nonformaali ja informaali, kun keskustellaan nuorten oppimisesta ja nuorisotyön menetelmistä. Nonformaalilla tarkoitetaan tässä yhteydessä oppimisympäristöä, joka on muodollisen koulutuksen ulkopuolista, mutta silti tavoitteellista. Informaalilla oppimisella puolestaan viitataan arkioppimiseen, joka ei ole suunniteltua. Oppija ei ehkä edes tiedosta oppivansa.

Nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa toimitaan useammassa oppimisympäristössä, joiden rajat ovat paikoin häilyviä. Usein hyödynnetään nonformaaleja menetelmiä ja oppimisympäristöjä. Näin on esimerkiksi silloin, kun toiminta on ennalta sovittua ja keskittyy jonkin teeman ympärille, vaikkapa työpajoissa ja teemachateissa. Tällöin nuori päättää itse osallistumisestaan omien kiinnostustensa mukaisesti, mutta oppimisen menetelmät määrittelee ohjaaja. Ohjaus on selkeää, ja nuori usein halukas oppimaan.

Nuorten tieto- ja neuvontapalvelun kontekstissa informaalia oppimista tapahtuu esimerkiksi silloin, kun nuori oma-aloitteisesti hakeutuu palvelujen pariin ja saa neuvoja tai ohjausta asiansa hoitoon. Asiantuntijalta nuori saa neuvoja, eri toimintavaihtoehtoja sekä ohjausta mahdollisiin tiedonlähteisiin.

Ammattilaisen tehtävänä on tukea nuoren oppimista ja antaa tilaa omille oivalluksille. Nuoren ja kasvattajan välinen keskustelu aktivoi informaalia oppimista. Nuori kuitenkin itse päättää, miten hyödyntää saamaansa tietoa.

Koordinaatin erityisasiantuntija Mika Pietilän artikkeli Informaali oppiminen nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa on luettavissa kokonaisuudessaan sivuilta 32-37 Koordinaatin julkaisussa Koordinaatit nuorten tieto- ja neuvontatyöhön – Suuntaviivoja ammatilliseen osaamiseen (pdf).

Artikkelin sisältöihin perustuva esitysmateriaali on Prezissä ja se on vapaasti hyödynnettävissä esimerkiksi koulutustarkoituksessa.