Keskipisteessä

Mitä kuuluu kentälle? Nuorten tieto- ja neuvontapalvelut
ympäri Suomen kertovat.

Pohdintoja nuorten kysymyksiin vastaamisesta verkossa

Työhöni kuuluu nuorten kysymyksiin vastaaminen niin kasvotusten kuin verkossa. Minulta on kysytty, eroavatko nuorten kasvokkain esittämien kysymysten aiheet verkon kautta tulevista. Vastasin niiden eroavan: kasvokkain nuoret kysyvät työhön, opiskeluun, rahaan ja palveluihin liittyviä kysymyksiä, kun taas netissä ihmissuhteisiin, terveyteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Jäin vastaukseni jälkeen miettimään, miten päädyin tällaiseen vastaukseen. Onko asia todella näin? Nutitilastot.fi onneksi mahdollisti tämänkin asian tarkistamisen, ja tuntumani osui oikeaan.

Erilaisia kysymyksiä

Nuorten kysymykset verkossa voivat olla hyvin suoraviivaisia ja niihin on suhteellisen yksinkertaista hakea tietoa, muotoilla vastaus sopivaksi ja välittää se nuorelle. Toisinaan taas ei oikein tiedä mistä tiedon etsinnän aloittaa. Silloin palautan mieleeni verkkovastaamisen huoneentaulun ohjeet. Monisyisimpien kysymysten vastaukset luetan aina kollegoillani. Vastasinhan varmasti kaikkiin nuoren kysymyksiin, jäikö jotakin huomaamatta? ”Punakynä” saattaa joskus viuhua ankarastikin, mutta tärkeintä on antaa nuorelle paras mahdollinen vastaus.

Eteen tulee myös kysymyksiä, joissa nuori ei oikeastaan kysy mitään. Tällöin nuori tarvitsee enemmän kuuntelijaa kuin faktaa. Tehtäväkseni jää sanoittaa nuoren kokemuksia, myötäelää, avata uusi näkökulmia ja tarjota vaihtoehtoisia tapoja tarkastella asiaa. Nuoret saattavat kertoa hyvin yksityisistä ja aroistakin asioista. Jos nuorella on hätä, ohjaan häntä hakeutumaan asiantuntijan puheille. Vastaajana voin kannustaa ja rohkaista nuorta ja toivoa, että nuori hakee ja saa tarvitsemansa avun. Oman työn rajojen hyväksyminen onkin osa tieto- ja neuvontatyöntekijän ammatillisuutta.

Koen kaikenlaisiin kysymyksiin vastaamisen antoisana osana työtäni. Suoraa palautetta nuorilta tulee harvoin, mutta ajattelen jo kysymyksen esittämisen olevan osoitus luottamuksesta. Uskon, että nuoret kokevat palvelut ja niissä vastaajina toimivat ammattilaiset turvallisina. Nuoret uskaltavat kysyä neuvoa ja apua. Kaikilla nuorilla ei ole elämässään aikuista, jonka kanssa he voisivat tai haluaisivat keskustella mieltään askarruttavista asioista. Nuorille suunnatut kysy-vastaa -palvelut ovatkin mielestäni erittäin tärkeitä.

Luotettavuus ja laatu

Vastaaminen vaatii jokaisella kerralla tiedon tarkistamista ja lähdekriittisyyttä. Eteen tulee tilanteita, joissa tieto vaikuttaa oman arvioni mukaan olevan käyttökelpoista, mutta lähteestä ei selviä, kuka tiedon on tuottanut, tai lähde on selvästi kaupallinen. Tällöin ei voi muuta, kuin jatkaa tiedon etsintää jostakin toisesta, luotettavasta lähteestä. Usein tietoa joutuu myös hylkäämään, jos sen luotettavuuden varmistaminen ei onnistu. Toisaalta, jos nuoren kysymys liittyy aiheeseen, johon ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, voi nuorta vinkata lukemaan lisää esimerkiksi aihetta käsittelevästä blogista. Tällöin nuorelle tulee kuitenkin kertoa, että blogista löytyvä tieto on kirjoittajan näkemys ja siihen kannattaa suhtautua sellaisena.

Nuorille vastatessaan ammattilaisen tulee olla tarkkana, ei vain sisällöllisesti vaan myös kielellisesti. Monet asiat vaikuttavat vastauksissa käytettävään kieleen. Kysyjän ikä on yksi sellainen tekijä. Nuorimmat kysyjät voivat olla 9-12-vuotiaita, eikä vastauksista tällöin kannata tehdä vaikeaselkoisia. Kun muistaa pitää lauseet lyhyinä, kertoa vain yhdestä asiasta yhdessä kappaleessa ja välttää vaikeita kielikuvia, ymmärtää kysyjä vastauksen varmemmin. Mitä vanhemmasta nuoresta on kyse, sitä tärkeämpää mielestäni on ohjata nuorta myös omaehtoiseen tiedon hakemiseen ja lähdekriittisyyteen. Vastaus kysymyksiin tulee kuitenkin aina antaa.

Tuula Enbuska
Oulun kaupunki