Historia

Nuorisoneuvonnan katsotaan Suomessa alkaneen jo 1950-luvulla. Tuolloin neuvonta oli suunnattu erityisesti nuorille, jotka muuttivat maalta kaupunkiin. Vuosina 1953-1976 Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa annettiin neuvontaa helsinkiläisille ja maalta muuttaneille nuorille esimerkiksi vapaa-ajanviettomahdollisuuksista, opiskelumahdollisuuksista sekä järjestöjen toiminnasta pääkaupungissa. Nuorisoasiainkeskus yritti saada nuorisotiedotustoiminnan avulla järjestöjen ulkopuolella olevia nuoria osallistumaan nuorisotoimintaan.

Turussa nuorisoneuvonnan suunnittelu alkoi vuonna 1957 ja itse toiminta kaksi vuotta myöhemmin. Turkuun perustettiin oma erillinen toimistotila neuvontatyölle vuonna 1969. Samana vuonna Nuorison Tiedotuskeskukselle myönnettiin apuraha Turkuun muuttaneiden nuorten opastustoimintaa varten.

Työmuodon synty Euroopassa

Uranuurtajana nuorten tieto- ja neuvontatyössä pidetään maaltamuuttajien neuvontaa. Jatkumona voidaan pitää eurooppalaista nuorisotiedotusta ja sen kattojärjestö ERYICAa (European Youth Information and Counselling Agency). Suomalainen nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden verkosto on ollut, ja on yhä, aktiivisesti mukana ERYICAn toiminnassa.

Euroopassa ensimmäiset nuorison neuvontapisteet perustettiin 1960-1970-luvuilla Belgiaan, Iso-Britanniaan, Saksaan ja Ranskaan. Lähtökohtana palveluille olivat 1960-luvun yhteiskunnan sosiaaliset murrokset, jotka koskettivat myös nuoria.

Vaihtelevat välineet ja menetelmät

Työmuodon palveluista tunnetuimpia, ja myös vanhimpia, ovat nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden fyysiset keskukset ja pisteet. Palveluiden lähtökohdat ovat olleet silloin samat kuin nykypäivänä: nuorten tiedontarpeiden kohtaaminen ja laadukkaan ohjauksen, neuvonnan ja tuen tarjoaminen.

Välineet ja menetelmät ovat kuitenkin vaihdelleet ja muuttuneet vuosien saatossa. Nuorisotoimistojen neuvontatyö perustui nuorten vapaaehtoiseen osallistumiseen. Nuoret ottivat yhteyttä nuorisoneuvojaan puhelimitse, kirjeitse ja henkilökohtaisin käynnein.

Varhaisin nuorisotiedotus oli pääsääntöisesti ongelmalähtöistä, kun taas 2000-luvun nuorten tieto- ja neuvontatyön lähestymistapa vahvistaa nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Nuorisotiedotuskeskus Kompassi perustettiin vuonna 1983 sinne, mistä nuoret silloin parhaiten tavoitettiin eli Helsingin asematunneliin. Kompassin kohderyhmänä oli asemalla pyörivä nuoriso ja neuvonnan painopiste nuorten elämäntilanteen selvittelyssä sekä nuorten neuvonnassa. Santaholman nuorisotalolle Ouluun perustettiin nuorten tieto- ja neuvontapiste kansainvälisenä nuorisovuonna 1985.

Kansallinen koordinointi käynnistyy

Vuonna 2005 nuorten tieto- ja neuvontatyön verkosto kokoontui Ouluun pohtimaan työmuodon kansallisen koordinoinnin mallia. Opetusministeriön nuorisoyksikkö osoitti koordinointitehtävän tuolloin Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskukselle. Toiminta alkoi vuoden 2006 alussa, jolloin syntyi Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kansallinen koordinaatio- ja kehittämiskeskus, nykyiseltä nimeltään Koordinaatti - Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus.

Lähteet:

  • Fedotoff, Leppäkari & Timonen (toim.) 2016. Koordinaatit nuorten tieto- ja neuvontatyöhön. Suuntaviivoja ammatilliseen osaamiseen.
  • Timonen-Verma, P. 2003. Nuorisotiedotus ja -neuvonta Suomessa.
  • Timonen-Verma, P. & Fedotoff, J. (toim.) Näkökulmia nuorisotiedotus- ja neuvontatyöhön. s.109,152-153
  • Heikkinen, M. 2006. Kotikäyntejä, valistusta ja diskoja. Heikkinen, M. (toim.) Keinut, filmit, kerhot ja tatsat. Etnologinen katse nuorisokulttuuriin. s. 139