Blogi

Koordinaatin henkilökunta on paitsi liikkuvaista, myös pohtivaista sorttia. Vapaata ajatusten jakamista ja keskustelun herättämistä varten kirjoitamme viikoittain julkaistavaa blogia. Blogissa pohdimme omaa työtämme ja työrooliamme sekä avaamme hieman, millaisista asioista ja työtehtävistä arkemme koostuu. Kommenttikentässä on aina tilaa huomioille ja kysymyksille, joten osallistu rohkeasti!

Blogin kirjoittajat

13 kysymystä nuorisotiedotuksen etiikasta

Vastikään edesmennyt kollega ja yksi keskeisistä eurooppalaisen nuorten tieto- ja neuvontatyön kattojärjestö ERYICAn perustajajäsenistä, belgialainen Jo Labens (1943 – 2018), teki 1990-luvulla 13 kysymyksen listan nuorisotiedotuksen etiikasta. Listan, joka on kautta vuosien auttanut nuorten tieto- ja neuvontatyöntekijöitä pohtimaan eettisiä näkökulmia nuorten tieto- ja neuvontapalveluihin ja omaan työotteeseensa.

Kysymysten tavoite on ollut johdattaa työntekijät pohtimaan yksin tai yhdessä palveluiden periaatteita, toimintaperiaatteita sekä työntekijöiden omia asenteita. Jo Labensin 13 kysymystä etiikasta ovat vaikuttavalla tavalla johdattaneet nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa työskentelevien ammatillista keskustelua suuntaan, joka on vahvistanut myös tarjottavien palvelujen laatua.

Kysymykset ovat yhä relevantteja ja niitä on käytetty laajasti alan koulutuksissa. Toimintaympäristöt, rakenteet sekä tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden tarjonnan moninaisuus ovat vuosien varrella kasvaneet. Tästä syystä myös kysymykset kaipaavat jonkin verran uutta sanoitusta, mutta ei kokonaan. Erityisen mielenkiintoista tämän päivän valossa on tarkastella kysymystä numero 13. Minkä ammattialojen edustajien tulisi kuulua nuorisotiedotus- ja -neuvontakeskuksen henkilökuntaan? Tämä oli yksi keskeisistä kysymyksistä, jonka asetin itselleni hahmotellessani Ouluun vuonna 1993 perustetun Nuorten tieto- ja neuvontakeskus Napin yhteistyöverkostoja. Toimiva yhteistyö muun muassa sosiaalitoimen kanssa perustui juuri näiden kysymysten herättämiin ajatuksiin. Myös kouluterveyden ja oppilashuollon kanssa tehty yhteistyö oli tärkeää. On siis paljosta kiittäminen nuorten tieto- ja neuvontatyön pioneeria Jo Labensia.

 

13 kysymystä nuorisotiedotuksen etiikasta

1. Onko tiedon oltava aina täydellistä, vai voidaanko jotain jättää tietyistä syistä kertomatta?

2. Tuleeko tiedolle asettaa rajoituksia sosiaalisin, moraalisin tai oikeudellisin perustein?

3. Voidaanko nuoria auttaa tilanteissa, joissa tavalla tai toisella ollaan laillisuuden rajamailla tai mennään lain rajojen yli?

4. Ovatko ”moniarvoisuus” ja ”neutraalius” mahdollista, ja kumpaa pitäisi painottaa?

5. Ovatko kytkennät nuorisotiedotus- ja -neuvontakeskusten ja viranomaisten tai poliittisten organisaatioiden välillä mahdollisia?

6. Voivatko nuoret esiintyä nimettöminä kaikissa tilanteissa

7. Sitooko nuorisoneuvontatyötä tekeviä vaitiolovelvollisuus ja onko heillä ammattisuoja lain edessä (kuten esimerkiksi lääkäreillä ja psykiatreilla)?

8. Miten nuorisotiedotuskeskus menettelee tilanteissa, joissa nuoren ja hänen vanhempiensa välillä on meneillään konflikti?

9. Onko tiedon oltava aina ilmaista, vai voidaanko tietyissä tilanteissa osa kuluista periä?

10. Voidaanko mainonta sallia nuorisotiedotusjulkaisuissa?

11. Onko rahoittajataholla tai keskuksen hallintoelimen jäsenillä oikeus nähdä keskuksen rekistereitä tai vaikuttaa työn menetelmiin?

12. Onko asiakkailla oikeus nähdä itseään koskevat tiedot ja voivatko he korjata virheelliset tiedot?

13. Minkä ammattialojen edustajien tulisi kuulua nuorisotiedotus- ja -neuvontakeskuksen henkilökuntaan?

(Huom. Kysymyset ovat muodossa, johon ne on aikoinaan suomennettu.)

 

Kiitos Jo, jäämme kaipaamaan sinua!

 

Jaana Fedotoff

Koordinaatin kehittamispäällikkö

Kansainvälinen nuorisotiedotuskoulutus Budapestin nuorisokeskuksessa vuonna 1999. Jo Labens kuvassa vasemmalla.