Ajankohtaista

Nuorten tieto- ja neuvontatyön tuoreimmat
uutiset ja ajankohtaiset asiat.

Hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä?

Verkossa tapahtuvasta tieto-, neuvonta- ja ohjaustyöstä puhutaan koko ajan enemmän. Kuitenkin kohtaamispalvelun kokoaminen verkkoon voi tuntua hankalalta, kun ei oikein tiedä edes, mistä aloittaa. Verkko-ohjauksen suunnittelu oli aiheenamme Kohdataan-webinaarisarjamme toisessa jaksossa. Koordinaatilla oli ilo saada vieraaksi aiheesta keskustelemaan opinto-ohjaaja ja kehityspäällikkö Hanna Ylönen Oulun ammattikorkeakoulusta sekä projektipäällikkö Saija Ukkola Oulun kaupungilta. Tähän kirjoitukseen on poimittu muutamia keskustelun pääkohtia. Koko keskustelun voit katsoa webinaaritallenteesta Koordinaatin YouTube-kanavalta.

Verkkopalveluiden suunnittelussa on keskeistä miettiä, miten niillä voidaan täydentää jo olemassa olevaa palvelupalettia. Ketkä jäävät tällä hetkellä palveluiden ulkopuolelle esimerkiksi etäisyyden, aukioloaikojen tai sosiaalisen kynnyksen asettamien esteiden vuoksi? Ketä halutaan uudella palvelulla tavoittaa ja millaisia tarpeita heillä on? Miten toimimalla näihin tarpeisiin parhaiten vastataan?

Miten nämä tarpeet ja toiveet voi sitten tietää? No, kysymällä kohderyhmältä itseltään. Hyvän verkkopalvelun johtotähtenä tulisi aina olla käyttäjälähtöisyys ja käyttäjien kuunteleminen eivätkä verkko-ohjauspalvelut ole tässä suhteessa poikkeus. Käynnistysvaiheessa muotoiltu tavoite siitä, ketä halutaan tavoittaa ja miksi, kannattaa pitää kirkkaana mielessä koko palvelun elinkaaren ajan.

Kohderyhmältä voidaan kartoittaa esimerkiksi, mitä välineitä he käyttävät ja missä välineissä he haluaisivat tulla kohdatuiksi. Tätä työtä voidaan tehdä esimerkiksi yhteistyössä oppilaitosten kanssa. Saija Ukkola muisteli, että Oulun kaupungin NettiNappia suunnitellessa kuultiin näin 600 nuorta. Kohderyhmän kuulemisen lisäksi on tärkeää kartoittaa, mitä muualla omalla alalla sekä lähialoilla tehdään, kenen kokemuksista voitaisiin oppia ja keiden kanssa tehdä yhteistyötä.

Hyvä yhteistyö edellyttää kaikkien mukana olevien organisaatioiden johdon tukea yhteistyölle sekä aikaa tutustumiselle. Hyvän perustan yhteistyön tekemiselle muodostaa yhteisen tavoitteen muistaminen: työskentely sen eteen, että nuorella olisi parhaat edellytyksen oman näköisensä onnellisen elämän rakentamiseksi.

Suunnittelussa ja kehittämisessä kannattaa hyödyntää myös palvelumuotoilun työvälineitä ja metodeja. Esimerkiksi käyttäjien ja sidosryhmien osallistamiseen sekä prosessin suunnitteluun on olemassa ilmaiseksi jaossa olevia työkaluja, joista muutamia on linkattu tämän tekstin loppuun.

Kohderyhmältä ja sidosryhmiltä kerätyn tiedon perusteella voidaan suunnata suunnitelmia tietosuoja, tietoturva ja organisaation ohjeistukset huomioiden. Aikuisten tehtäväksi jää myös viestiä selkeästi nuorille, mitä palveluita voidaan käyttää sekä milloin ja miksi jotkut palvelut on päätetty jättää kohtaamisen kanavien ulkopuolelle.

Käytettävissä olevia kohtaamisen välineitä voidaan esitellä esimerkiksi videomuodossa. OAMKissa on hyviä kokemuksia ohjaukseen liittyvästä tiedottamisesta näin. Nuoria kannattaa osallistaa suunnitellun lisäksi myös palvelun markkinointiin. “Lähettiläänä” toimiminen on varmasti mieluista varsinkin, jos kokee, että on saanut olla itse mukana tekemässä palvelusta nuorten näköistä ja heidän tarpeisiinsa vastaavaa. Markkinoinnissa kannattaa huomioida myös eri kohderyhmät. Nuorten lisäksi voidaan haluta tavoittaa esimerkiksi heidän huoltajansa, jotka käyttävät aktiivisesti eri sosiaalisen median kanavia kuin jälkikasvunsa.

Verkossa tapahtuvaan kohtaamiseen liittyy myös epäilyksiä ja ennakkoluuloja, jotka täytyy käsitellä ennen kuin palvelua voidaan lähteä aidosti yhdessä suunnittelemaan. Hanna Ylönen totesi, että usein törmää ajatukseen siitä, että verkossa ei voi kohdata “aidosti”. Hän kuitenkin haastaa pohtimaan, kuka tämän aidon kohtaamisen määrittelee ja kenen ehdoilla. Digitaalisissa ympäristöissä tapahtuvaan vuorovaikutukseen tottuneet ja siellä ihmissuhteita rakentaneet voivat kokea tätä kautta tapahtuvan vuorovaikutuksen hyvinkin aidoksi.

Kaivautumalla syvemmälle epäilysten juurisyihin voidaankin todeta, että tosiasiassa tieto-, neuvonta- tai ohjaustyön ammattilaista voi huolestuttaa oma ammatillinen osaaminen ja pätevänä näyttäytyminen itselle uudessa toimintaympäristössä. Epävarmuusalueelle siirryttäessä on tärkeää käydä keskustelua siitä, mikä on ohjaajan rooli uudessa toimintaympäristössä. Onko hänen tarpeenkaan esimerkiksi tietää nopeasti kaikkia vastauksia vai olla ennemmin apuna tiedon etsimisessä? Uutta opetellessa on tärkeää muistaa olla armollinen ja sallia myös ammattilaisille tila kokeilla ja epäonnistua.

Uuden aloittaminen voi usein tuntua työläältä ja voidaan ajatella, että verkkopalvelun suunnittelu ja siellä toimiminen vie aikaa “oikealta” työltä. Kyseessä on kuitenkin erilainen kohtaamisen kanava, joka tulisi nähdä erilaisena tapana tehdä omaa työtä eikä ylimääräisenä osana sitä. Oikean työvälineen valintaa tärkeämpää onkin verkko-ohjaukseen myönteisesti suhtautuvan kulttuurin rakentaminen organisaatiossa, verkossa kohtaamisen mahdollisuuksien tunteminen ja tunnistaminen sekä riittävä resursointi verkossa tehtävään työhön.

Verkkopalveluihin hakeutuminen voi olla ensimmäinen askel tuen hakemisen polulla. Kohdatuksi tulemisen tunne ja hyväksynnän saaminen omalle asialle voi rohkaista tiedon, neuvonnan ja ohjauksen hakemiseen myös kasvokkain järjestettävistä palveluista.

Lue lisää suunnittelusta